Life is life

Muutaman viikon opiskelutauko (=joululoma) oli kyllä paikallaan, mutta nyt on lieviä käynnistymisvaikeuksia. Parin viikon päässä häämöttävät tentit vie varmaan kyllä suurimman osan vapaa-ajanongelmista lähiaikoina.

Kohta alkaa ensimmäinen vuosi olemaan puolessa välissä opiskelujen suhteen, ja onneksi mitä pidemmälle edetään sitä enemmän vahvistuu fiilis, että tää on niin oikea suunta! Tavoitteena on nyt pitää numerot sen verran hyvinä, että voi sitten puolentoista vuoden päästä aloittaa master-opinnot neuropsykologian parissa.

Häiden valmistelu pitää myös kiireisenä, pukujen sovitusta, kampaajia, musiikkien miettimistä, istumajärjestystä, aikataulusta, kenkiä.. Kaikennäköiset pienet asiat odottaa hoitajaansa, ja aikaahan ei enää ole kuin pyöreät pari kuukautta. Eilen musisoijien kanssa käytiin keskustelua seremoniasta, ja keskustelu kulminoitui mm. seuraaviin pointteihin

• "Siis mitä, ettekö te seiso seremonian aikana? Istutte jossain tuoleilla?!"
• "Siis mitä, kakku tulee heti seremonian jäleen?!"
• "Siis siellä allekirjoitetaan jotain papereita?"
• "Soitetaan sitten tällasia jazzahtavia versioita mm. Suomi-rockista, nehän kaikki tuntee!" "Niin, paitsi 60% vieraista, jotka eivät tule Suomesta" :-P

Long time no post

Edellisestä päivityksestä on taas vierähtänyt "tovi". Toisaalta se on ihan positiivinen ongelma, ettei ole ns. aikaa päivitellä blogia :-)

Opiskelu on lähtenyt kunnolla käyntiin, ja vaikka jaksossa on vain muutama kurssi, teettävät ne ihan kiitettävästi työtä. Tässä vaiheessa huomaa myös, että ekstra-aika minkä joutuu käyttämään kieliopin tarkistamiseen ja viilaamiseen on kohtuullisen suuri. Puolentoista vuoden päästä kirjoitettava lopputyö on mahdollista tehdä hollanniksi tai englanniksi - ja toivon todella, että löydän ryhmän (kyllä, lopputyö tehdään neljän hengen ryhmissä..) joka sen englanniksi suostuu tekemään. Hollanti sujuu kyllä, mutta aika kaukana ollaan vielä siitä tasosta, että heti ekalla yrittämällä syntyisi virheetöntä tekstiä.

Toinen työllistänyt asia on sivuprojekti, omena.nl, jonka kautta yritän hollantilaisille tehdä tutuksi miltä hyvä siideri maistuu :)

Parin viikon päästä on onneksi lentoliput Suomeen, ja pääsee hetkeksi hengähtämään ennen uuden vuoden aloitusta. Seuraava stressin aihe onkin sitten maaliskussa olevat häät - onneksi tässä on vielä hyyyyvin aikaa :-D

Pimeä ravintola Amsterdamissa

Amsterdamissa tulee käytyä hävettävän harvoin - viime sunnuntaina oli kolmas kerta reilun kahden vuoden aikana täällä asuessa. Syynä oli ravintolavierailu sekä saksofonisti Candy Dulferin keikka. Ravintolana toimi pimeä mesta nimeltä ctaste. Ideana on illallistaa täysin pimeässä  tietämättä mitä eteen tuodaan. Jälkikäteen saimme listan käteen, ja osa asioista sentään saatiin arvattua oikein :-)

Aluksi kaikki "valoa tuottavat" esineet tuli säilöä ja kertoa, josko on ruokia, joita ei ehdottamasti nenänsä eteen halua. Meidän lista koostui kanasta ja sienistä. Muilla kuului olevan hieman monimutkaisempia toiveita (VHH ja vegetaarinen mutta toiseen vegetaariseen saa vielä kalaa laittaa ja ainiin sitten tälle lapselle ei maitoa -tyylisesti). Tarjoilijat ovat näkövammaisia, ja saliin johdateltiin hartiasta kiinni -kävelyllä.

Tämä oli ehdottomasti erikoistin ravintolakäynti ever. Muutamia havaintoja käynnistä

• näköaistin täydellinen menetys on hämmentävää - ei tiedä kunnolla onko silmät auki vai kiinni, ja tuntuu aluksi klaustrofobiselta
• käsittämätöntä, miten tarjoilijat suunnistivat paikassa ja pystyivät tuomaan ruuat ja juomat nenän eteen ja putsata pöydän edellisistä astioista
• veden kaataminen vesipullosta lasiin onnistuu parhaiten pitämällä sormea lasissa ja lopettamalla, kun sormi osuu veteen
• puna- ja valkoviinin erottaminen ilman näköaistia on haastavaa
• pettymys on suuri, kun luulee haarukan olevan täynnä ruokaa, ja käy ilmi että siinä ei olekaan mitään (noin 30% ajasta)
• on vaikeaa tietää pelkästään haarukan ja veitsen avulla, onko lautanen tyhjä
• kurkku voi maistua porkkanalta
• jos haarukan laskee kädestään esim. juomisen ajaksi ja ottaa uudestaan, on 50% todennäköisyys että haarukka on kääntynyt ja piikit osuu huuleen

Ehdottomasti siis suositeltava kokemus :-)

Bunnikin kaunein

Lauantaina hektisen opiskelun aloitusviikon päätteeksi seurasi ensimmäinen kerta elämässäni kun osallistuin juoksukilpailuun juosten. Kävellen tehtyä Naisten Kymppiä ei siis lasketa :-) Kyseessä oli meidän kulman takaa lähtevä Bunniks Mooiste eli Bunnikin kaunein, jossa sai valita kahdesta matkasta: 6,2 km ja 12 km. Valittiin realistisesti se 6,2 km, ja aika oli häntäpäässä, mutta se ei menoa haitannut!

Tästä seurasi ainakin seuraavat hyvät asiat

• Motivaatio treenata lisää
• Innostus seuraaviin juoksukisoihin - mentiin ja ilmottauduttiin Utrechtissa olevaan kanaalijuoksuun syyskuun lopussa (5km)
• Hyvä fiilis siitä, että on "voittanut" itsensä ja mennyt noin julkisesti juoksemaan 

Kyllä se tästä :-)

Opiskelijaelämää

Ensimmäisestä viikosta yliopistolla on selvitty. Täytyy sanoa, että joissakin asioissa huomaa vaan olevansa LIIAN VANHA :-) Hollannissa on pari käytännön syytä, minkä takia tällaisia 3-kympin tienoille ehtineitä ei paljon yliopistoissa nähdä. Ensinnäkin opintotuki loppuu kaikilta, jos olet ehtinyt jo täyttää 30-vuotta. Toisekseen mikäli on erehtynyt käymään samantasoisen koulutuksen Hollannissa aiemmin (esim. tässä tapauksessa Bachelorin), kertautuu lukuvuosimaksu noin neljällä, mikä on omiaan saamaan kiinnostuneet viimeistään perääntymään.

Ensimmäinen viikko alkoi jo ihan normaalisti luennolla, mutta tämän lisäksi sekaan oli ympätty erinäistä tutustumisohjelmaa, joka osin oli ihan jees mutta toisaalta taas tehdään-vaatteista-niin-pitkä-ketju-kuin mahdollista -jutut olisin kyllä ehkä voinut jättää väliinkin menettämättä suurempia.

Varsinainen opiskelu on yllättänyt lukemisen & kotona tehtävien juttujen määrällä. Ensimmäisellä viikolla tuli jo sen verran hommia, että siihen hurahti pari iltaa ja sunnuntai. Tällä viikolla näyttää jo siltä, että 40+ -tuntinen viikko alkaa olla hyvin lähellä, vaikka läsnäoloa vaativia luentoja on noin 18 tuntia.

Luennot ja työryhmät on hollanniksi ja materiaali on pääasiassa englanniksi. Kielen kanssa ei toistaiseksi ole tullut ongelmaa, mutta ensimmäinen oikea kirjoitustehtävä on ensi viikolla edessä. Aiheena on kirjoittaa 1000 sanaa aiheesta behaviorismi ja luennoitsija teroitti vielä viime sanoikseen, että hänellä on nollatoleranssi kielioppi- ja kirjoitusvirheiden suhteen. Onneksi kotona on vielä toistaiseksi ainakin suostuvainen oikolukija :-)

Pyöräily yliopistolle on myös enemmän kuin luksusta, matkan kestäessä n. 10 minuuttia ovelta ovelle.

Pyörä parkissa yliopistolla, kahdella lukolla varustettuna ja tolppaan köytettynä :-)

Marttailua

Kesällä roudasin Suomesta viiden kilon ruisjauhosäkin ja nyt elokuun lopuksi uskaltauduin viimein kokeilemaan ruisleivän tekemistä. Yllätin itsenikin, kun tuloksena syntyi ihan loistavan herkullinen leipä! Pienen googlailun jälkeen selkein ohje löytyi mistäpäs muualta kuin marttojen sivuilta. 

Juuri sekoitettu

Taikinaa ruokittu

KitchenAid töihin

Ohjeita

Taikina nousemaan

Se nousi!!

Ennen uunin menoa, hienon symmetriset haarukanpuistot

Ready! Hieno ontto ääni koputellessa!

Ensimmäiset viipaleet.. sikke hyvää!

Oswald the Owl

Kun tänne Hollantiin asti viitsii joku tulla käymään Suomesta, on se aina erittäin jees. Silloin ei muita tuomisia odoteta, kuin ehkä Fazerin sinistä :-)

Eräs vieras toi kuitenkin tullessaan Oswald-pöllön, jota kootessa menikin sitten yksi ilta ja muutama viinilasillinen. Nyt pöllö vahtii meininkiä ikkunalaudalta ja muistuttaa vierailuista.

Oswald & Leo

Co-starring myös Itävallasta tuotu Leonardo-pingviini sekä kyltti, joka kertoo että pitäisi täällä kotona töitäkin välillä tehdä.